Tervehdys, ystäväiseni!
Tänään on Maanantain, sateinen Maanantai. Minä pidän viikonpäivistä, kaikista viikonpäivistä, mutta Maanantaista minä en pidä. Maanantai ei ole viikonpäivä, se on ihmislietettä.
Viikonpäivien Valtakuntaa hallitsevat kuningas Perjantai ja kuningatar Lauantai. Kuningaspari hallitsee valtakuntaansa ylväästi ja lempeästi. Kaikki alamaiset pitävät Viikonpäivien Valtakunnan kuninkaallisista. Alamaiset odottavat Perjantain ja Lauantain vierailua aina innokkaasti. Joka kerta kun Perjantai ja Lauantai saapuvat, tapahtuu jotain hauskaa! Voi olla, että pidetään puutarhajuhlat tai jopa tanssiaiset!
Kuningas Perjantai ja kuningatar Lauantai elävät hoviaan rakkauden ja lempeyden keskellä, yhdessä neljän lapsensa; Tiistain, Keskiviikon, Torstain ja Sunnuntain kanssa. Kaikki nuo pienet prinssit ja prinsessat ovat suloudessaan ylivertaisia ja niiden pienet, siniset silmät ovat täynnä elämää. Viikonpäivien Valtakunnassa vallitsee lähes aina täydellinen harmonia ja synergia.
Kerran sattui kuitenkin erittäin hullusti! Karkauspäivä, tuo kiertolaislumppu, joka ei ikinä kauaa paikoillaan pysy, onnistui viettelemään Kuningas Perjantain! Ennen kuin kukaan ehti tehdä mitään oli Karkauspäivä taas kadunnut kuin tuhka tuuleen. Karkauspäivä pakeni salaiseen luolaansa. Siellä se istui ja odotti kunnes aika olisi kypsä. Näetkös, suuren petkutuksensa seurauksena Karkauspäivä oli nyt tiineänä, se odotti lasta. Liian pian koitti Karkauspäivän synnytyksen hetki. Tuo lapsi oli rumin äpärälapsi, jonka maailma on koskaan nähnyt. Lapsi oli niin ruma, että jopa lapsen maailmaan tuonut kätilö sokeutui tyystin! Tuo äpärälapsi sai nimekseen Maanantai.
Ajan saatossa Maanantai kasvoi ja vahvistui sekä kävi erittäin ovelaksi ja ilkeäksi. Kukaan Viikonpäivien Valtakunnassa ei pitänyt Maanantaista, sillä Maanantai ei ikinä leikkinyt reilusti ja se keksi aina ikäviä temppuja muiden kiusaksi. Kasvettuaan aikuiseksi Maanantai aiheutti yhä enemmän ja enemmän hankaluuksia ja sen takia kuningas Perjantai määräsi, että Maanantai tulisi surmata. Maanantai osoittautui kuitenkin yllättävän sitkeäksi. Joka kerta kun surmaajat luulivat saaneensa Maanantain nujerrettua, se palasikin takaisin yhtä voimakkaana. Ja niin se on säilynyt tähänkin päivään saakka. Maanantai on kuin syöpä.
Minä en pidä Maanantaista.
- Loppu -
Mus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti