Tirsk

Tervehdys pieni ystäväiseni!

Olemme olleet pitkään erossa, mutta olen iloinen, että olet taas palannut luokseni!

Luettuasi kirjoituksiani olet varmasti huomannut, että omaan hieman häiriintyneen mielikuvituksen ja huumorintajun. Uskon, että vilkas mieleni on yksi suurimmista syistä, joiden ansiosta koen tavallisen arkeni hyvin antoisaksi ja jännittäväksi. Asiat ja tilanteet voi kokea niin monella tavalla.

Löydän itseni usein tilanteesta, jossa nauran jollekin jutulle kovempaa ja pidempään kuin muut seurueen jäsenet. Olen niin sanotusti "helppo yleisö", kohtuullisen huonollekin humoristille. Tässä kohtaa koen itseni ihmiskunnan hyväntekijäksi; kun koittaa hetki, että kukaan muu ei enää naura jutuillesi, kun koko maailma on sinut hyljännyt, siltikin, siltikin, voit luottaa siihen, että minä yhä nauran sinulle.

Voisin laittaa pääni pantiksi siitä, että naapurini, noin 50-vuotiaan autonrassaajan, Iisakin päivä piristyi kohdatessamme porraskäytävässä. Kohtaamisemme aikana nauroin Iisakin kuolemaakin huonommille jutuille viitisen minuuttia. Kohtaamisen jälkeen Iisakki lähti silmin nähden piristyneenä asioilleen. Katua kävellesseen Iisakki todennäköisesti röyhisti rintaansa ja miettii tyytyväisenä mielessään "I still haz it!" . Iisakin koko päivä tai jopa koko viikko saattoi piristyä kohtaamisemme seurauksena. Kuitenkaan Iisakin ei koskaan tarvitse tietää, että tuon 5 minuuttisen aikana minä nauroin todellisuudessa sille, että hänen sepaluksensa oli jäänyt auki. Iloni oli täysin aitoa ja hersyvää. En teeskennellyt huvittuneisuuteni tasoa hetkeäkään. Vaikka näkemyksemme siitä mitä kohtaamisemme aikana todellisuudessa tapahtui poikkeavat täysin toisistaan, on lopputulos silti kaikkien kannalta paras mahdollinen. Kaikki osapuolet voittivat.

Viihdyn usein poikaporukoissa, sillä huumorintajuni on pääsääntöisesti hyvin ronskia ja miesmäistä. Tyttöseurueessa olen muutaman kerran onnistunut saamaan joltain pahaonniselta tytöltä piimät nenästä, jonka jälkeen olen päätellyt, että on kaikkien kannalta parempi jättää härskimmät kommenttini kerrottaviksi toisissa piireissä...

Mieluisinta ajanvietettäni on herjanheitto. Pidän pienten tikareiden heittelemisestä ja nautin suuresti siitä jos joku pystyy heittämään tikarini takaisin. Tosin monesti terävä tikarini vaihtuu paluumatkansa aikana tylsään puuveitseen, mutta on joskus käynyt niinkin, että vastassa onkin ollut yhtäkkiä miekkasade.

Puukkojen teroitukseen!

Pusuja just sulle,

-M

Se seuraava päivä

Hei ystäväiseni!

Tiedätkö sen tunteen kun jokaiseen soluusi sattuu, valo tuntuu paholaisen keksinnöltä ja pimeään koloon kaivautuminen tuntuu erittäin hyvältä vaihtoehdolta? Se on maailman pahin tunne. Taidat tietää mistä puhun? Se tunne on piinaava krapula.

Ikäväkseni olen joutunut huomaamaan, että alkoholilla ja krapulalla ei ole samanlaista suhdetta kuin siedätyshoidolla ja allergialla. Krapulasta ei voi siedättyä pois. Eikö elämä olekin joskus epäreilua?

On kliinisesti testattu, että krapulan voimakkuus kasvaa lineaarisesti iän mukaan. Mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sitä pahemmaksi krapulat muodostuvat.
Olet varmaan joskus kuullut jonkun sanovan "Kylläpä Meno-Esa rauhoittui kun tapasi Sinikan! Nykyään Esa on rakastunut ja hän on luovuttanut kiveksensä Sinikalle säilytettäväksi. Enää Esa ei käy ulkona hassuttelemassa..." .
Tämä on hyvin tyypillinen tarina. Sillä, että Esa ei käy enää ulkona ei ole kuitenkaan mitää tekemistä rakkauden kanssa tai sen kanssa, että joku muu säilyttää nykyään hänen kiveksiään. Totta on ainoastaan se, että Esa ei käy ulkona enää sen takia, että hänen krapulansa ovat iän myötä kasvaneet liian voimakkaiksi. Esa ei enää nuorene ja hänen rapistuvat solunsa eivät enää jaksa taistella krapulaa vastaan samoin kuin ennen.

Ylitsepääsemättömiksi muodostuneet krapulat ovat universumin tapa kertoa Esalle, että on aika hankkia uusi harrastus alkoholin tilalle; kuten posliinin maalaus, ponit tai Sinikka.

Minun krapulani ovat aina olleet ylitsepääsemättömiä, joten yllä oleva sääntö ei kuulu minuun. Lisäksi jos minulla olisi kivekset, en varmasti antaisi niitä kenellekkään säilytettäväksi vaan pitäisin ne visusti itselläni. Yhden kummassakin nyrkissäni.

Joku saattaisi kysyä, että jos alkoholista tulee niin paha olo, niin miksi juoda ylipäätään? Hyvä ystäväni tiivisti asian kerran yhdellä lauseella, jossa jokainen sana on totta; "Dogaaminen on vaan niin pirun rentoo".

Pirstaleina, mutta silti tyytyväinen,

Puspus

-M

Krebaava musanisti

Vulcan salute, ystäväiseni! 

Pahoittelen pitkää vaitioloani, mutta tanssin toissa viikonloppuna itseni suoraan kuumeiseen sairasvuoteeseen ja olen maannut siellä pitkään. Kuumehoureeni ovat olleet niin korkealentoisia, että mielestäni on ollut kaikkien kannalta parempi, että en ole hetkeen kirjoittanut mitään.

Kuumeestani huolimatta, tanssiminen on mielestäni erinomainen keksintö. Tanssi pohjaa rytmiin ja musiikkiin. Musiikki on mielestäni vielä tanssimistakin parempi keksintö. Musiikki ja tanssi yhdessä ovat kuin kaksi teräsnyrkkiä katutappelussa, jossa vastustajalla ei ole käsiä ollenkaan. Jos pelaisin uhkapelejä, en laittaisi rahojani likoon kädettömän tappelijan puolesta.

Kerron nyt sinulle pienen salaisuuden, jota edes lähimmät ystäväni eivät minusta tiedä: Tanssin kotonani iltaisin ennen nukkumaan menoa. Tanssini ei ole mitään somaa pikkukeikistelyä alusvaatteisillaan, mikä olisi naapurin kiikaristalkkeri-sedän mieleen. Ei. Minun tanssini on armotonta skibaamista (=skitsobailaamista), jota saattaa kestää puolesta tunnista, puoleentoista tuntiin. Joku istuu iltansa television edessä, mutta mielestäni minun vaihtoehtoni on paljon parempi; minä pidän juhlat.

Luonnollisestikaan kukaan ei ole ikinä päässyt todistamaan iltaisia tanssiesityksiäni. Monien supersankareiden tavoin elän siis salattua kaksoiselämää. Ainoa ero on se, että minulla ei ole kertakaikkiaan mitään supervoimia, en taistele pahiksia vastaan, en omista trikoopukua ja muut supersankarit ovat onnistuneet säilyttämään salaisuutensa. 

Musiikki on yksi lempiasioistani. Uskon, että ihminen on monella tapaa erittäin typerä nisäkäs, mutta musiikkia keksittäessä kaikki meni täysin oikein. Musiikilla on erittäin tärkeä rooli jokaisessa elämäni päivässä, vaikka en soitakkaan mitään intsrumenttia ja omaan lauluäänen suoraan helvetistä. Musiikki moninkertaistaa ilon ja energian määrän ja toimii kärsivällisenä terapeuttina aina tarvittaessa. Taustarytmi tekee jopa silittämisestä mukavaa ja minä en koskaan silitä vaatteitani, vaikka olenkin muuten erittäin siisti ihminen.

Jos minulta kysyttäisiin,  ottaisinko autiolle saarelle mukaan toisen ihmisen vai musiikkini, ei päätös olisi kovin helppo. Toisaalta olen sosiaalinen ihminen ja arvostan ihmissuhteitani yli kaiken. Lisäksi syli on lempipaikkani. Toisaalta katsottuna, musiikki ei ole kertaakaan saanut minua ärsyyntymään. Siis musiikki, jonka olen itse valinnut. Ratkaisevaksi tekijäksi noussee tässä kohtaa aikamääre. Jos autiolle saarelle joutuisi pitkäksi aikaa, voisi ruoka loppua lyhyeen. Toinen ihminen minun saarellani tarkoittaisi useampaa lihansyöntipäivää, sitten kun kookospähkinät alkaisivat maistua puulta. One can´t live only from soulfood. Tirsk.

Puspus,


-Mus