Krebaava musanisti

Vulcan salute, ystäväiseni! 

Pahoittelen pitkää vaitioloani, mutta tanssin toissa viikonloppuna itseni suoraan kuumeiseen sairasvuoteeseen ja olen maannut siellä pitkään. Kuumehoureeni ovat olleet niin korkealentoisia, että mielestäni on ollut kaikkien kannalta parempi, että en ole hetkeen kirjoittanut mitään.

Kuumeestani huolimatta, tanssiminen on mielestäni erinomainen keksintö. Tanssi pohjaa rytmiin ja musiikkiin. Musiikki on mielestäni vielä tanssimistakin parempi keksintö. Musiikki ja tanssi yhdessä ovat kuin kaksi teräsnyrkkiä katutappelussa, jossa vastustajalla ei ole käsiä ollenkaan. Jos pelaisin uhkapelejä, en laittaisi rahojani likoon kädettömän tappelijan puolesta.

Kerron nyt sinulle pienen salaisuuden, jota edes lähimmät ystäväni eivät minusta tiedä: Tanssin kotonani iltaisin ennen nukkumaan menoa. Tanssini ei ole mitään somaa pikkukeikistelyä alusvaatteisillaan, mikä olisi naapurin kiikaristalkkeri-sedän mieleen. Ei. Minun tanssini on armotonta skibaamista (=skitsobailaamista), jota saattaa kestää puolesta tunnista, puoleentoista tuntiin. Joku istuu iltansa television edessä, mutta mielestäni minun vaihtoehtoni on paljon parempi; minä pidän juhlat.

Luonnollisestikaan kukaan ei ole ikinä päässyt todistamaan iltaisia tanssiesityksiäni. Monien supersankareiden tavoin elän siis salattua kaksoiselämää. Ainoa ero on se, että minulla ei ole kertakaikkiaan mitään supervoimia, en taistele pahiksia vastaan, en omista trikoopukua ja muut supersankarit ovat onnistuneet säilyttämään salaisuutensa. 

Musiikki on yksi lempiasioistani. Uskon, että ihminen on monella tapaa erittäin typerä nisäkäs, mutta musiikkia keksittäessä kaikki meni täysin oikein. Musiikilla on erittäin tärkeä rooli jokaisessa elämäni päivässä, vaikka en soitakkaan mitään intsrumenttia ja omaan lauluäänen suoraan helvetistä. Musiikki moninkertaistaa ilon ja energian määrän ja toimii kärsivällisenä terapeuttina aina tarvittaessa. Taustarytmi tekee jopa silittämisestä mukavaa ja minä en koskaan silitä vaatteitani, vaikka olenkin muuten erittäin siisti ihminen.

Jos minulta kysyttäisiin,  ottaisinko autiolle saarelle mukaan toisen ihmisen vai musiikkini, ei päätös olisi kovin helppo. Toisaalta olen sosiaalinen ihminen ja arvostan ihmissuhteitani yli kaiken. Lisäksi syli on lempipaikkani. Toisaalta katsottuna, musiikki ei ole kertaakaan saanut minua ärsyyntymään. Siis musiikki, jonka olen itse valinnut. Ratkaisevaksi tekijäksi noussee tässä kohtaa aikamääre. Jos autiolle saarelle joutuisi pitkäksi aikaa, voisi ruoka loppua lyhyeen. Toinen ihminen minun saarellani tarkoittaisi useampaa lihansyöntipäivää, sitten kun kookospähkinät alkaisivat maistua puulta. One can´t live only from soulfood. Tirsk.

Puspus,


-Mus