maanantai 26. elokuuta 2013

Tirsk

Tervehdys pieni ystäväiseni!

Olemme olleet pitkään erossa, mutta olen iloinen, että olet taas palannut luokseni!

Luettuasi kirjoituksiani olet varmasti huomannut, että omaan hieman häiriintyneen mielikuvituksen ja huumorintajun. Uskon, että vilkas mieleni on yksi suurimmista syistä, joiden ansiosta koen tavallisen arkeni hyvin antoisaksi ja jännittäväksi. Asiat ja tilanteet voi kokea niin monella tavalla.

Löydän itseni usein tilanteesta, jossa nauran jollekin jutulle kovempaa ja pidempään kuin muut seurueen jäsenet. Olen niin sanotusti "helppo yleisö", kohtuullisen huonollekin humoristille. Tässä kohtaa koen itseni ihmiskunnan hyväntekijäksi; kun koittaa hetki, että kukaan muu ei enää naura jutuillesi, kun koko maailma on sinut hyljännyt, siltikin, siltikin, voit luottaa siihen, että minä yhä nauran sinulle.

Voisin laittaa pääni pantiksi siitä, että naapurini, noin 50-vuotiaan autonrassaajan, Iisakin päivä piristyi kohdatessamme porraskäytävässä. Kohtaamisemme aikana nauroin Iisakin kuolemaakin huonommille jutuille viitisen minuuttia. Kohtaamisen jälkeen Iisakki lähti silmin nähden piristyneenä asioilleen. Katua kävellesseen Iisakki todennäköisesti röyhisti rintaansa ja miettii tyytyväisenä mielessään "I still haz it!" . Iisakin koko päivä tai jopa koko viikko saattoi piristyä kohtaamisemme seurauksena. Kuitenkaan Iisakin ei koskaan tarvitse tietää, että tuon 5 minuuttisen aikana minä nauroin todellisuudessa sille, että hänen sepaluksensa oli jäänyt auki. Iloni oli täysin aitoa ja hersyvää. En teeskennellyt huvittuneisuuteni tasoa hetkeäkään. Vaikka näkemyksemme siitä mitä kohtaamisemme aikana todellisuudessa tapahtui poikkeavat täysin toisistaan, on lopputulos silti kaikkien kannalta paras mahdollinen. Kaikki osapuolet voittivat.

Viihdyn usein poikaporukoissa, sillä huumorintajuni on pääsääntöisesti hyvin ronskia ja miesmäistä. Tyttöseurueessa olen muutaman kerran onnistunut saamaan joltain pahaonniselta tytöltä piimät nenästä, jonka jälkeen olen päätellyt, että on kaikkien kannalta parempi jättää härskimmät kommenttini kerrottaviksi toisissa piireissä...

Mieluisinta ajanvietettäni on herjanheitto. Pidän pienten tikareiden heittelemisestä ja nautin suuresti siitä jos joku pystyy heittämään tikarini takaisin. Tosin monesti terävä tikarini vaihtuu paluumatkansa aikana tylsään puuveitseen, mutta on joskus käynyt niinkin, että vastassa onkin ollut yhtäkkiä miekkasade.

Puukkojen teroitukseen!

Pusuja just sulle,

-M





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti